Niin vierivät päivät kuukaudet ja vuodet , lopulta edessä oli se hetki kun oli aika saattaa rakas ystävä sateenkaarisillalle. Olimme kuvitelleet että Hessu saisi vielä viettää kanssamme tulevan kesän, mutta sen käynti kävi jo kovin kankeaksi ja viimein se ei enää päässyt sohvalle nukkumaan. Yhtenä päivänä se söi vain puolet ruuastaan oksentaen hetken päästä senkin. Seuraavana päivänä se ei suostunut enää koskemaankaan ruokaan.  Silloin tiesin että nyt on aika.

Hyvästi rakas Hessu.

Hessu oli olosuhteiden pakosta mukana hakutreeneissä. koska olin treenipaikalla aika reilusti etuajassa, kävin polkaisemassa sille pienoisen jäljen jonka ajoimme heti tuoreeltaan.

Hessu oli tohkeissaan. Se nuuskutti maata heti kun sai valjaat niskaan, ja nostikin jäljen tienreunasta ilman eri kehoitusta. Kuitenkin heti alussa se jäljen hukkasi, mutta lähti muistikuvalla kaartamaan jäljen suuntaan - ja tulikin tokalle esineelle. Otin sen tästä peruuttamalla (palkan jälkeen toki) pois ja vein takaisin alkuun. Nyt mentiin tarkemmin ja koko jälki hienosti loppuun asti.

Oli muuten mielenkiintoista huomata että Hessu ilmaisi metsäjälkikepit vanhaan tapaan suihin ottamalla mutta taas yhden muoviesineen maahan menemällä. Opetus on tuottanut tulosta :)

Jäljen jälkeen Hessu pääsi hakuradalle tallauskoiraksi - tosin hihnassa koska en uskalla enää pitää sitä irti. Se kun ei oikeasti kuule vaikka auto ajaisi päälle.

Yritän kirjoitella Hessun menneitä kuulumisia viimeistään kun jään kesälomalle. Vuoden mittaan on ollut ylä- ja alamäkiä Hessun voinnissa ja jälleen kerran on Hessua myös pitänyt tikata - päästä taas. Mutta palaan niihin tarkemmin piakkoin. 

Eilen totesin että Hessu todellakin on kuuro: se oli sisällä, tyttökoirat ulkona ja laitoin Hessulle kuppiin nappuloita. ihan ropisemalla. Hessu ei tullut syömään! No, sehän ei haitannut, oli vaan hyvä että ehti vesi vähän imeytyä. Kun sitten lisäsin ruokaan vähän lihaa, ilmeisesti haju kantautui olohuoneeseen ja Hessun nenään, sieltähän se sitten tulla köpsytteli kupille.

Tänään otin sen mukaan kentälle, ja vähän tottistreeniä kokeiltiin. Seuraaminen oli ihan ok, mutta miten käskyttää jättöliikkeitä jos se ei kuule? Kokeillaan: Istu! ja Hessu istahti. Ilmeisesti se osasi odottaa jotain käskyä ja istu-sanassa tulee niin vahvat suun liikkeet että se ymmärsi tämän. Maahan (maa) ja seiso (oota) sitten kaikuivat kuuroille korville. Luoksetulo onnistui kun liikautin vähän käsiäni sivulta eteen palkkausasentoa kohti, heti lähti Hessu liikkeelle.

Patukkaleikkiin Hessu ei nyt oikein tahtonut ryhtyä. Muutaman kerran se veti ja annettuani sen voittaa se ylpeänä kanniskelikin patskua, mutta sitten jäi haukkuvaihde päälle. Ehkä se kokee jo olevansa vähän hutera eikä siksi uskaltaudu riemurinnoin riehumaan.

Vähän olen myös ihmetellyt onko Hessun näkökin heikentynyt. Iltaisin se ei tahdo uskaltaa tulla keittiöön ollenkaan vaan se jää maton reunalle kujuilemaan. En oikein keksi mitä se siinä kohti pelkää, Askon leluja varmaankin. Jos sen hämäränäkö on huono se voi pelätä astuvansa johonkin leluun joka vie tassut alta?

Hessu oli mukana kun Noukassa oli meripelastusseuran veneiden kunnostustalkoot. Nythän se viihtyy vaikka ympärillä käytettäisiin työkaluja, kun se ei enää kuule niitä kovempiakaan ääniä mitä se on ennen pelännyt!

harjasin sitä Furminator -"halpakopiolla" ja lähtihän sitä karvaa varmaan pari muovikassillista. samalla Hessusta tuli ihailtavan hoikka poika! Huomasin sen korvissa jonkunlaista hilsettä. Pitää parin päivän sisään harjata se uudelleen ja sitten pestä (jos vaan lämpimät ilmat jatkuu) ja pesun jälkeen tököttää Exspotit niskaan. Jos se vaikka onkin hilsepunkkia tarvittaisiin vissiin vahvemmat aineet, mutta muilla koirillamme ei nyt tuollaista ole joten ehkä pesu riittää.