Niin vierivät päivät kuukaudet ja vuodet , lopulta edessä oli se hetki kun oli aika saattaa rakas ystävä sateenkaarisillalle. Olimme kuvitelleet että Hessu saisi vielä viettää kanssamme tulevan kesän, mutta sen käynti kävi jo kovin kankeaksi ja viimein se ei enää päässyt sohvalle nukkumaan. Yhtenä päivänä se söi vain puolet ruuastaan oksentaen hetken päästä senkin. Seuraavana päivänä se ei suostunut enää koskemaankaan ruokaan.  Silloin tiesin että nyt on aika.

Hyvästi rakas Hessu.

Hessu oli olosuhteiden pakosta mukana hakutreeneissä. koska olin treenipaikalla aika reilusti etuajassa, kävin polkaisemassa sille pienoisen jäljen jonka ajoimme heti tuoreeltaan.

Hessu oli tohkeissaan. Se nuuskutti maata heti kun sai valjaat niskaan, ja nostikin jäljen tienreunasta ilman eri kehoitusta. Kuitenkin heti alussa se jäljen hukkasi, mutta lähti muistikuvalla kaartamaan jäljen suuntaan - ja tulikin tokalle esineelle. Otin sen tästä peruuttamalla (palkan jälkeen toki) pois ja vein takaisin alkuun. Nyt mentiin tarkemmin ja koko jälki hienosti loppuun asti.

Oli muuten mielenkiintoista huomata että Hessu ilmaisi metsäjälkikepit vanhaan tapaan suihin ottamalla mutta taas yhden muoviesineen maahan menemällä. Opetus on tuottanut tulosta :)

Jäljen jälkeen Hessu pääsi hakuradalle tallauskoiraksi - tosin hihnassa koska en uskalla enää pitää sitä irti. Se kun ei oikeasti kuule vaikka auto ajaisi päälle.

Yritän kirjoitella Hessun menneitä kuulumisia viimeistään kun jään kesälomalle. Vuoden mittaan on ollut ylä- ja alamäkiä Hessun voinnissa ja jälleen kerran on Hessua myös pitänyt tikata - päästä taas. Mutta palaan niihin tarkemmin piakkoin. 

Eilen totesin että Hessu todellakin on kuuro: se oli sisällä, tyttökoirat ulkona ja laitoin Hessulle kuppiin nappuloita. ihan ropisemalla. Hessu ei tullut syömään! No, sehän ei haitannut, oli vaan hyvä että ehti vesi vähän imeytyä. Kun sitten lisäsin ruokaan vähän lihaa, ilmeisesti haju kantautui olohuoneeseen ja Hessun nenään, sieltähän se sitten tulla köpsytteli kupille.

Tänään otin sen mukaan kentälle, ja vähän tottistreeniä kokeiltiin. Seuraaminen oli ihan ok, mutta miten käskyttää jättöliikkeitä jos se ei kuule? Kokeillaan: Istu! ja Hessu istahti. Ilmeisesti se osasi odottaa jotain käskyä ja istu-sanassa tulee niin vahvat suun liikkeet että se ymmärsi tämän. Maahan (maa) ja seiso (oota) sitten kaikuivat kuuroille korville. Luoksetulo onnistui kun liikautin vähän käsiäni sivulta eteen palkkausasentoa kohti, heti lähti Hessu liikkeelle.

Patukkaleikkiin Hessu ei nyt oikein tahtonut ryhtyä. Muutaman kerran se veti ja annettuani sen voittaa se ylpeänä kanniskelikin patskua, mutta sitten jäi haukkuvaihde päälle. Ehkä se kokee jo olevansa vähän hutera eikä siksi uskaltaudu riemurinnoin riehumaan.

Vähän olen myös ihmetellyt onko Hessun näkökin heikentynyt. Iltaisin se ei tahdo uskaltaa tulla keittiöön ollenkaan vaan se jää maton reunalle kujuilemaan. En oikein keksi mitä se siinä kohti pelkää, Askon leluja varmaankin. Jos sen hämäränäkö on huono se voi pelätä astuvansa johonkin leluun joka vie tassut alta?

Hessu oli mukana kun Noukassa oli meripelastusseuran veneiden kunnostustalkoot. Nythän se viihtyy vaikka ympärillä käytettäisiin työkaluja, kun se ei enää kuule niitä kovempiakaan ääniä mitä se on ennen pelännyt!

harjasin sitä Furminator -"halpakopiolla" ja lähtihän sitä karvaa varmaan pari muovikassillista. samalla Hessusta tuli ihailtavan hoikka poika! Huomasin sen korvissa jonkunlaista hilsettä. Pitää parin päivän sisään harjata se uudelleen ja sitten pestä (jos vaan lämpimät ilmat jatkuu) ja pesun jälkeen tököttää Exspotit niskaan. Jos se vaikka onkin hilsepunkkia tarvittaisiin vissiin vahvemmat aineet, mutta muilla koirillamme ei nyt tuollaista ole joten ehkä pesu riittää.

Hessukin kävi kantamassa kortensa kekoon Hannes Lohen Koirangeenit - tutkimukseen. Tokihan eläinlääkärissä käynti pelotti hurjasti, mutta mennen tullen piti silti kusasta porraspieleen.

Verestänyt etutassu on nyt antibioottikuurin jälkeen melko hyvässä kunnossa, tosin Hessu nuolee sitä edelleen joten se varmaan tulehtuu uudelleen. Odotellaan kesää ja lämpimiä ilmoja, josko tuo sitten taas helpottaisi.

Tässä jonkun aikaa olen jo pannut merkille että Hessu on nuoleskellut tassuaan iltaisin. Kurkkaus varpaiden väliin sitten paljasti kauhean tosiseikan: jalka"pohja" on pahasti haavoilla ja tulehtunut. Ensin yritin hoidella tassua kotikonstein putsailemalla ja rasvailemalla + töppösellä, mutta nyt päädyin aloittamaan antibiootin kun kaapista löytyi Kefavet - laatikko. Näyttäisi tuoteselosteen mukaan tepsivän ihotulehduksiin ja furunkuloosiin.

Pitkään ollaankin selvitty ilman hoitoa: muistelen että edellinen tulehdus tassussa on ollut ennen kuin Hessu kastroitiin, eli yli 5 vuotta sitten!

Niin on talvi tullut ja kohta mennytkin. Hessu on hessutellut entiseen malliin enimmäkseen pihavahtina, mutta josku lenkillä ihan yksin ja joskus muiden kanssa. Joitain kertoja on vähän muistin virkistykseksi otettu tottistakin, herra tuntuu tykkäävän siitä kovasti. Oikeastaan ainoa ongelma on kuulon huononeminen, ja tässä tapauksessa kyse ei ole valikoivasta kuulosta, sillä Hessu saattaa katsella muualle kun kutsun koiria syömään, tai se ei huomaa ohiajavaa moottorikelkkaa. Moottorikelkan perään se toki lähtee - ehkei ihan entisellä vahdilla - jos se kelkan vaan näkee.

Kipeä tassu on tasaisen kipeä, normaalisti Hessu ei sitä rasita eikä sitten pahemmin onnukaan. Yhtään se ei kuitenkaan juoksemista kestä. Kipulääkettä ollaan syöty säästeliäästi, ruuan sekaan laitetaan päivittäin jotain nivellisäravinnetta.

Syksyllä kun irtokarvat harjattiin irti Furminatorilla, saatiin karvanlähtö kuosiinsa. Veikkaan että kevään korvalla alkaa uusi tuppojakso.

Hessun kuulumisia ei olekaan tullut kirjoiteltua aikoihin. Jätkä on tietty enimmäkseen vahtinut pihamaata, mutta ollaan muutaman kerran käyty kentälläkin. Voi että Hessu nauttii kun saa makupaloja pienestä seuraamispätkästä! Patukkaleikki saa sen ihan sfääreihin :D Tässä eräänä iltana se innostui sisällä leikkimään vetoleikkiä Askon kanssa. Kumpikaan ei sitten olisi malttanut lopettaa vaan meidän oli pakko viheltää peli poikki kun toiset koirat meinasivat revetä liitoksistaan.

Tänään Hessu pääsi myös katsomaan lampaita. Sehän on nuorena käynyt paimennustaipumuskokeessa, siellä silloin todettiin että "ei osoita taipumusta paimentamiseen". No, tämänpäiväinen todisti asian. Hessun taktiikka oli selvästikin "hajoita ja hallitse" eli se juoksi haukkuen kohtisuoraan lampaita kohti, lauman keskelle niin että lampaat sinkoilivat kuka minnekin. Hessun mielestä oli sitten kauhean hauskaa vahtia että lammas A pysyy tuolla, lammas B juoksee tuonne ja lammas C vielä kolmanteen suuntaan. Valitettavasti kymmentä lammasta se ei ihan kyennyt yhtä aikaa käsittelemään, niinpä se "unohti" noin puolet laumasta oman onnensa nojaan. Lampaiden onneksi Hessu on jo varsin hidas liikkeissään ja sen äänikin alkaa olla käheä...

Terveyteen liittyviä asioita: matokuurit syötiin kuluneella viikolla (Nemavet). Rimadyliä annoin viime viikolla n. viikon kuurin, kun Hessu vaikutti apaattiselta ja Letun kanssahan se tappelikin. Nyt se onkin taas ollut varsin iloinen.

Hessun kesä on mennyt varsin tasapaksusti. Järvivesi ei oikein lämmennyt koko kesänä joten uimaharrastus taisi jäädä pariin lyhyehköön kertaan. Pihavahtina se on viihtynyt eikä jalkavaivoja ole juurikaan ollut eli kipulääkkeet on säilyneet kaapissa. Lisäravinteeksi ostin vaihteeksi Nokkos-Inkivääri-Kalkki-Vihersimpukkatabletteja. 

Kuluneena viikonloppuna käytiin lomareissulla ja kaikki koirat olivat tietysti mukana. Ja ei lomaa ilman koiratapahtumaa: sunnuntaina olimme Tuomarinkylässä Open Show:ssa ja Hessukin pääsi kehään! Hessuhan ei ole mikään kehäsäteilijä ollut nuorenakaan, mutta tällä kertaa se oli aivan tohkeissaan. Liikkui tosi reippaasti ja esiintyi ihan mallikkaasti. Lassieluokassa oli uroksia 11 kpl, näistä neljä sijoitettiin. Meidät käteltiin viimeisenä ulos (eli tavallaan olimme viidensiä) ja saimme jonkinlaisen lohdutusruusukkeen.

Timppa osallistui Hessun kanssa äijähändler-kisaan. Olivat varsin äijämäinen pari, mutta sijoitusta ei tällä kertaa hellinnyt.

Muuten kaupungilla kävelyt ja koirapuistovierailut taisivat Hessusta olla varsin hauska kokemus. Asiallisesti se käyttäytyi joka paikassa eikä autossa nukkuminen ollut ongelma. Hiukan se varoo autoon hyppäämistä, ehkä takaosan lihaksisto alkaa olla jo vähän heikko. Paluumatkalla pysähdyimme Himoksessa ja koirat saivat juosta vapaana: Hessun kuulo näyttää myös heikentyneen kun ei tullutkaan rivakasti luokse kutsuttaessa. Tai sitten se on vaan vanhuudenvalikoiva :D