Käytiinpä kokeilemassa pitkästä aikaa metsässä jäljestämistä. Kyllähän Hessu puuhan osaa, siitä ei ollut epäilystäkään. Oli vaan niin kivaa, että esineitä ei meinannut ilmaista ollenkaan - esineinä peltojälkiesineitä, ja toivoin että koira olisi mennyt maahan. Kolmella ekalla esineellä meni maahan vasta käskystä, samalla otti jo esineitä suuhun ja kääntyi minua kohti, kaksi viimeistä esinettä käveli tylysti yli. Hoh-hoijjaa.