Haapaniemen pallokentällä tottistelemassa. Heti autosta ulos päästyään Hessu lähti haahuilemaan, eikä auttanut vaikka kutsuin nätisti, kutsuin kovasti ja vilauttelin patukkaa. Se haahuili ja haukahteli kuin silloin ennen vanhaan. No tämähän on periaatteessa uusi kenttä Hessulle ja kuitenkin säännöllisten lenkkireittien varrella, ja juuri täällä se eniten rähjää vastaantuleville koirille.

Aikansa haahuiltuaan Hessu sitten suvaitsi tulla seuraamaan, ja tekikin sitten ihan nättiä. Kuitenkin haukku oli tosi herkässä mikä kertoo siitä että koira oli koko ajan epävarmana. Leikki kuitenkin palkkatuokiot ihan hyvin, lujaa ja hyvällä otteella. En kauheasti jauhanut kun homma ei tuntunut mukavalta kummallekaan, loppuun yksi liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo - teknisesti ihan hyvät paitsi sivullesiirtymisessä älytön haukkuminen.

Loppupalkan jälkeen annoin patukan Hessulle, se vei sen puskaan ja kusi päälle.

Matokuurista Hessulla ei mennyt tällä kertaa maha ollenkaan löysälle. Ilmeisesti matoja ei sitten kauheasti ollut, mikä sinänsä on tietysti ihan hyvä juttu. Kuurin aikana en ole syöttänyt Bodyflexiä, ja heti Hessu vaikuttaa jäykemmältä. Vasen takajalka joka on lenkkeilyn jälkeisissä venyttelyissä tuntunut ahdistavan, on selkeästi köpö myös liikkeellelähtiessä.

Uusi piirre Hessun luonteesta on löytynyt kun Asko on alkanut leikkiä yksikseen hiekkalaatikolla. Hessu menee makaamaan leikkimökin viereen, selkä Askoon päin ja katse muualle, mutta silti se selvästi vahtii ettei ipanalle satu mitään! Isällisyyttäkö?