Kun metsästyskausi on käynnistynyt, myös ampumaradoilta kuuluu enenevässä määrin pauketta. Ja mehän lenkkeillään kahdenkin ampumaradan lähistöllä... No Tiituspohjassa Hessu teki täyskäännökset heti alkumatkasta ja mun piti viedä sitä hihnassa niin pitkälle että mitään ei enää kuulunut. Pönttövuoreen kuului saviolta ammuntaa (siis tosi vaimeaa) ja siitäkin hessu läähätti ja oli tosi vaisuna. Sitten kotiin ajaessa oli vielä oksentanut autoon -  en tietenkään tiedä johtuiko se ampumisen kuuntelusta vaiko nälästä kun oli sellaista vaahtoa vaan. Toisaalta, hessu on viime aikoina oksennellut muulloinkin, jopa ihan ruokaa...?

Kuitenkin metsän elävät saavat Hessun edelleen ihan raivopäänä jahtiin, olen katsellut kauhulla kun se juoksee risukkoisissa metsissä niin että tanner tömisee. Kotipihan oravat ja jäniksetkin saavat kyytiä vaikka naapurissa ammutaan haulikolla.

Ontuminen on nyt vakiintunut sellaiseksi kevennykseksi, en usko että se tuosta enää paranee saatikka pahenee (jollei mitään satu) ja koska Hessu ei muuten ole ollut kivuliaan tuntuinen, en ole kipulääkettäkään antanut.

Lakia se on alkanut sietää ja tyytyy vain irvistelemään jos penikka häiritsee. letun kanssa sensijaan eilen tuli riita siitä kumpi saa nuolla lasagnevuoan. No arvatahan saattaa että Hessu sai Letun väistymään, joskin ruokavuoka otettiin molempien ulottuvilta pois ;)

Hessu rakastaa edelleen isojen lelujen kanssa vehtaamista, koripallon kopittelu on ihan sen oma bravuuri. Vaan kun refleksit on jo vähän hidastuneet, aina pallo ei osukaan hampaisiin :D