Mulla taisi olla joku kamikaze-lentäjän tai vähintäänkin SM-friikin ajatusmaailma, kun lähdin molempien koirien kanssa yhdessä hihnakävelylle. No en nyt ihan kaupunkiin mutta Vaajakoskelta kotiin asti - ihan tarpeeksi siltoja ynnä muita ahtaita tienpätkiä, aidantakaahärnääviä kävelypappoja ja fifejä taluttavia mummoja.
Eka koira tuli vastaan Hutungin sillalla - no hirmuinen rähinä Hessulta tietysti. Sen verran olin ajatellut jotain että sillä oli kurkkari kaulassa, ja sain sen hillittyä jotenkuten. Lettu käyttäytyi sitten yllättävän siivosti, tyytyi haukahtelemään sivummasta - sehän pelkää Hessua silloin kun MrMacho konahtaa.
Seuraavan koiran omistaja älysi itse vaihtaa toiselle puolelle tietä, muita ei varsinaisesti vastaan tullutkaan. Muutamalle pihassa räksyttävälle piti tietysti rähähtää, mutta kaikenkaikkiaan ihan siivosti.
Kumpikaan vakiokävelypapoista ei sitten tullut vastaan, mistä olin tosi syvästi kiitollinen. Haapaniemen pää kierrettiin pururadan kautta, ja siellä uskalsin päästää koirat irtikin.
Olkapäät siis edelleen sijoillaan eikä tenniskyynärpääkään alkanut vaivata. Tätähän voisi alkaa harrastaa...?