Ajelin itsekseni Liepeen ajoharjoitteluradalle vähän tottistelemaan. Vieressä pörräsi kaivinkoneita ja dumppereita, ja Hessua kiinnosti omat maansiirtotyöt enempi kuin kädessäni oleva nakki. Eipä siinä sitten muuta kuin kaivettiin patukka esiin (tässäkin ensin kokeilin sellaist pidempää, lettilelua mutta se sai aikaan kauhean haukkureaktion). Houkuttelin hessun ensin patukkaan kiinni, sitten rauhallisesti lelu pois, sivulle - hetken kontakti ja palkka. Ja vot, sehän oli ihan täpinöissään! Näitä tehtiin ehkä 5 - 6, ja vaikka sivulletulot eivät ole mitään malinopeita, Hessu ei kuitenkaan lähtenyt lusmuilemaan.

Tuohon sitten seuraamispätkiä mukaan ja jotta koira ei kyllääntyisi leikkiin, palkkasin tässä nakilla suusta (yök). Juu, tämähän on myös vanha ja hyväksi havaittu keino. Miksi siis on edes täytynyt kokeilla jotain uutta kun nämä kaksi tapaa palkkaavat sitä hyvin?

Sitten vielä yksi asia mikä palautui mieleen: Hessu inhoaa autoon menemistä. Jos haluan kiitellä sitä hyvästä työstä en voi laittaa sitä heti autoon. Piste. Huomisia ryhmätreenejä varten ostin autopalkaksi kissanruokapurkkeja. Tänään kävimme treenin päälle parin kilsan kävelylenkillä siinä ajoradan ympäristössä. Sitten ajoin Mustavuoreen ja kävin itse juoksemassa, loppuverryttelykävelylle otin sitten Hessun mukaan. Hessu oli mielissään kun sai näin paljon huomiota, kotiin tullessamme oikein pyysi pihalle ja meni makailemaan nurmikolle - useinhan se makaa verannalla odottaen ruokaa tai jotain muuta tekemistä.